En tiedä, miten tämä blogi ihan kokonaan unohtui hetkeksi. Sitten yhtäkkiä se alkoi pyöriä mielessä ja nyt vasta tuntui siltä, että haluan taas kirjoittaa.
Liityin takaisin Satsille ja taas ollaan askelta lähempänä parempaa kuntoa. Huomasin vaan siellä salilla käydessäni, etten osaa käyttää niitä vempeleitä... Pakko varmaan ottaa niitä personal trainer -tapaamisia..
Nyt vaan jotenkin masentaa, kun tuntuu, että ihan saletisti mullakin on yksi harvinainen perinnöllinen sairaus, mikä äidilläni on. Haluisin heti hakeutua terveyskeskukseen, mistä voisi saada sitten lähetteitä eteenpäin tutkimuksiin, mutta sitten mietin sitä, että oikeastaan pitäisi varmaan ensin hommata sairausvakuutus tms., koska sitten kun jos sattuisi saamaan tuon diagnoosin niin... Onkohan tämmönen jokin "vakuutuspetos", jos hankkii vakuutuksen, kun epäilee, että voisi olla jotain vialla, muttei oikeasti tiedä? Voi plääh. Masentaa ja stressaa.
Vapaapäivä, mutten jotenkin osaa nauttia. Piti mennä Satsillekin, mutta se jäi. Jotenkin tyhjää elämä. Onneksi pakkasesta löytyi pulla....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti