En tiedä, miten tämä blogi ihan kokonaan unohtui hetkeksi. Sitten yhtäkkiä se alkoi pyöriä mielessä ja nyt vasta tuntui siltä, että haluan taas kirjoittaa.
Liityin takaisin Satsille ja taas ollaan askelta lähempänä parempaa kuntoa. Huomasin vaan siellä salilla käydessäni, etten osaa käyttää niitä vempeleitä... Pakko varmaan ottaa niitä personal trainer -tapaamisia..
Nyt vaan jotenkin masentaa, kun tuntuu, että ihan saletisti mullakin on yksi harvinainen perinnöllinen sairaus, mikä äidilläni on. Haluisin heti hakeutua terveyskeskukseen, mistä voisi saada sitten lähetteitä eteenpäin tutkimuksiin, mutta sitten mietin sitä, että oikeastaan pitäisi varmaan ensin hommata sairausvakuutus tms., koska sitten kun jos sattuisi saamaan tuon diagnoosin niin... Onkohan tämmönen jokin "vakuutuspetos", jos hankkii vakuutuksen, kun epäilee, että voisi olla jotain vialla, muttei oikeasti tiedä? Voi plääh. Masentaa ja stressaa.
Vapaapäivä, mutten jotenkin osaa nauttia. Piti mennä Satsillekin, mutta se jäi. Jotenkin tyhjää elämä. Onneksi pakkasesta löytyi pulla....
maanantai 11. huhtikuuta 2011
torstai 24. helmikuuta 2011
Terveys- vai arvauskeskus?
Oli kyllä tänään niiin turha terveyskeskuskäynti että ihan ärsyttää. Soitin aamulla sinne ja kerroin kuinka musta tää mun vatsatauti tuntuu vähän oudolta.Tyyppi puhelimessa oli aika pitkälti kyllä sitä mieltä et ei kuulosta oudolta eikä ees huolestuttavalta et ihan vain vatsataudilta, mutta että voisi ottaa ehkä kuitenkin jotain tulehdusarvoja ja antoi ajan terveydenhoitajalle. No, kävin ja olin siellä varmaan viisi minuuttia tuloksena se, että se terveydenhoitaja oli täysin sitä mieltä, että mun oireet täsmää tällä hetkellä pyöriviin vatsatauteihin, ei puhettakaan mistään verikokeista. Tuonko takia tosiaan menin sinne? Yritin mutista, että kun musta tuntuu oudolle ja mulla on ollut aika paljon kaikkea vatsavaivaa tässä ni ei mitään vaikutusta. Mua alkaa ottaa niin päähän nää terveyskeskuskäynnit, missä tuntuu et mua ei oikeasti kuunnella ja oteta vakavasti mun huolta. Puuh. No nyt pitää olla levossa niin kauan, ettei vuorokauteen ole oireita. Loistavaa on, että kaverin kanssa on kirppispöytä varattu lauantaiksi. Sinne kyllä aion mennä jos vaan en vaippoja tarvitse...
Elämä alkaa olla aika tylsää neljän seinän sisällä yksin. Mies lähtee aamusin töihin ja tulee iltaisin kuuden pintaan kotiin ja yhdentoista jälkeen alkaa valua nukkumaan. Onni on kaveri, joka on päivisin "töissä", missä on koko ajan facebookin äärellä:) Sentään virtuaalista seuraa. Ja blogeja on tullut tässä luettua ihan älyttömästi. Tänään kun kävin siellä terveyskeskuksessa niin se oli eka kerta ulkona sitten maanantain jälkeen ja vitsi että siellä oli kirkasta! Ja jäätävän kylmää.
Odotan niiin paljon kesää. Kun kävelin junalta kotiin niin kattelin ympärilleni ja joka puolella oli mielenkiintosen näköisiä pikkuteitä mitä ois kiva mennä kulkemaan. Kunhan ois aurinkoista ja +20 astetta. Ja näin sellaisen kyltin, mistä näki, että Fallkullan kotieläintilakin on ihan meijän lähellä! Sinnekin olisi kiva mennä retkelle. Kesä!
Nyt urakalla blogeja lukiessani oon lukenut myös matkablogeja ja kaukokaipuu olisi suuri. Minä haluaisin jossain kohtaa tässä muuttaa ulkomaille esimerkiksi vuodeksi, mutta mies ei lämpeä ajatukselle yhtään. Musta olisi vaan kiva kokea semmoinen ulkomailla asuminen (jossain lämpimässä..). Olin suunnitellus aupairiksi lähtöä ja ollut perheisiin yhteydessä juuri kun tapasin miehen. Niin ja aupparoinnit, mutta ulkomaakaipuu pysyi. Oon myös yrittänyt, että se hakeutuisi sellaiseen työpaikkaan, jossa ulkomaankomennukset olisivat mahdollisia, sellaista se ei kai ole ihan kokonaan tyrmännyt.. Voivoi. Kun nyt pääsis edes parin viikon lomalle alkuunsa.
Elämä alkaa olla aika tylsää neljän seinän sisällä yksin. Mies lähtee aamusin töihin ja tulee iltaisin kuuden pintaan kotiin ja yhdentoista jälkeen alkaa valua nukkumaan. Onni on kaveri, joka on päivisin "töissä", missä on koko ajan facebookin äärellä:) Sentään virtuaalista seuraa. Ja blogeja on tullut tässä luettua ihan älyttömästi. Tänään kun kävin siellä terveyskeskuksessa niin se oli eka kerta ulkona sitten maanantain jälkeen ja vitsi että siellä oli kirkasta! Ja jäätävän kylmää.
Odotan niiin paljon kesää. Kun kävelin junalta kotiin niin kattelin ympärilleni ja joka puolella oli mielenkiintosen näköisiä pikkuteitä mitä ois kiva mennä kulkemaan. Kunhan ois aurinkoista ja +20 astetta. Ja näin sellaisen kyltin, mistä näki, että Fallkullan kotieläintilakin on ihan meijän lähellä! Sinnekin olisi kiva mennä retkelle. Kesä!
Nyt urakalla blogeja lukiessani oon lukenut myös matkablogeja ja kaukokaipuu olisi suuri. Minä haluaisin jossain kohtaa tässä muuttaa ulkomaille esimerkiksi vuodeksi, mutta mies ei lämpeä ajatukselle yhtään. Musta olisi vaan kiva kokea semmoinen ulkomailla asuminen (jossain lämpimässä..). Olin suunnitellus aupairiksi lähtöä ja ollut perheisiin yhteydessä juuri kun tapasin miehen. Niin ja aupparoinnit, mutta ulkomaakaipuu pysyi. Oon myös yrittänyt, että se hakeutuisi sellaiseen työpaikkaan, jossa ulkomaankomennukset olisivat mahdollisia, sellaista se ei kai ole ihan kokonaan tyrmännyt.. Voivoi. Kun nyt pääsis edes parin viikon lomalle alkuunsa.
tiistai 22. helmikuuta 2011
Vatsatauti
Viikonloppu meni ja hujahti vauhdilla, vaikka mulla oli vapaata jo torstaista eteenpäin. Pe-su oli mun pikkusisko kylässä, ei tehty mitään ihmeempää. Siivoiltiin, järjesteltiin ja lauantaina kävi velikin ja sunnuntaina isi. Meijän mielestä tää kämpää alkaa näyttää jo suht hyvältä niin veljen sekä isän kommentit oli jotain tyyliin "no ette te oo kyl paljoa saanu mitään aikaan". Kiitti :D
Eilen olikin sitten taas töitä ja jopa junat kulki pakkasesta huolimatta. Koko päivän mulla oli vähän sellainen huono olo ja vessassa sai ravata jotain 6 kertaa päivän aikana. Kyl olin jo melkeen varma et oon ihan kipee mutten viittiny soittaa lasten vanhemmille, kun on jotenki hmm, noloa kertoa ripulistaan ja olin just pari viikkoa sitten samanmoisessa taudissa ja aattelin et voihan se olla jotain ohimenevää, jeah.. Päivän aikana kaikki syömäni (puuro ja banaani) oli puskenu vauhdikkaasti ulos ja oli aika heikko olo kun kotiinpäin menin. Kotona sitten nukuinkin iltapäikkärit ja palelin. Mittailin lämmöt ja oli jota 37 astetta! Se on mulle aika paljon, koska mulla ei ikinä nouse yli 38 vaan tossa 37 kieppeillä oon jo ihan kanttuvei. Vessassa ei kuitenkaan tarvinnu ravata, mutta vatsassa oli semmoinen möykky. Tunnin päästä nukkumaanmenosta pitikin sitten juosta vessaan. Ja taas tunnin päästä. Ja taas tunnin päästä. Ei auttanut kuin aamulla ilmottaa tekstiviestillä sairastumisesta. Toinen perhe ei edes vastannut mitään ja nyt on vähän tyhmä olo. Ja on tosi tyhmää, että pitää tuntea tyhmäksi ittensä sairastaessaan kun tietää, et ne perheet joutuu pulaan mut kai mulla silti on oikeus olla kipeenä.. Voivoi.
Sitten vähän hilpeämpään aiheeseen. Nimittäin meijän tyttöpupu taitaa tokaa kertaa elämässään kuvitella olevansa valeraskaana! Kaikki heinät kantaa talokoppiin ja kaivelee hulluna. Ero edelliseen kertaan on vaan siinä että viimeksi se teki niistä heinistä semmoisen siistin linnunpesän näköisen viritelmän, nyt vaan kasan. Ehkä se viimeksi loukkaanu kun poikakanimme kävi "vähän" muokkaamassa hienoa pesää..Nyt voisi kyllä sanoa poikakania rukaksi, kun toinen vie kaikki heinät ja ite se jää vaan nuolemaan näppejään:D On muuten tosi hauskan näköistä kun kani kokoaa heinää suuhunsa, kun eihän ne yleensä tee mitään sellaista. Elämän pienet ilot ja silleen.
Vitsi että taas tuli huono olo kun join vain vähän mehua, argh.
Eilen olikin sitten taas töitä ja jopa junat kulki pakkasesta huolimatta. Koko päivän mulla oli vähän sellainen huono olo ja vessassa sai ravata jotain 6 kertaa päivän aikana. Kyl olin jo melkeen varma et oon ihan kipee mutten viittiny soittaa lasten vanhemmille, kun on jotenki hmm, noloa kertoa ripulistaan ja olin just pari viikkoa sitten samanmoisessa taudissa ja aattelin et voihan se olla jotain ohimenevää, jeah.. Päivän aikana kaikki syömäni (puuro ja banaani) oli puskenu vauhdikkaasti ulos ja oli aika heikko olo kun kotiinpäin menin. Kotona sitten nukuinkin iltapäikkärit ja palelin. Mittailin lämmöt ja oli jota 37 astetta! Se on mulle aika paljon, koska mulla ei ikinä nouse yli 38 vaan tossa 37 kieppeillä oon jo ihan kanttuvei. Vessassa ei kuitenkaan tarvinnu ravata, mutta vatsassa oli semmoinen möykky. Tunnin päästä nukkumaanmenosta pitikin sitten juosta vessaan. Ja taas tunnin päästä. Ja taas tunnin päästä. Ei auttanut kuin aamulla ilmottaa tekstiviestillä sairastumisesta. Toinen perhe ei edes vastannut mitään ja nyt on vähän tyhmä olo. Ja on tosi tyhmää, että pitää tuntea tyhmäksi ittensä sairastaessaan kun tietää, et ne perheet joutuu pulaan mut kai mulla silti on oikeus olla kipeenä.. Voivoi.
Sitten vähän hilpeämpään aiheeseen. Nimittäin meijän tyttöpupu taitaa tokaa kertaa elämässään kuvitella olevansa valeraskaana! Kaikki heinät kantaa talokoppiin ja kaivelee hulluna. Ero edelliseen kertaan on vaan siinä että viimeksi se teki niistä heinistä semmoisen siistin linnunpesän näköisen viritelmän, nyt vaan kasan. Ehkä se viimeksi loukkaanu kun poikakanimme kävi "vähän" muokkaamassa hienoa pesää..Nyt voisi kyllä sanoa poikakania rukaksi, kun toinen vie kaikki heinät ja ite se jää vaan nuolemaan näppejään:D On muuten tosi hauskan näköistä kun kani kokoaa heinää suuhunsa, kun eihän ne yleensä tee mitään sellaista. Elämän pienet ilot ja silleen.
Vitsi että taas tuli huono olo kun join vain vähän mehua, argh.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Sekalaista sepustusta
Nyt alkaa olla ostokset jo voiton puolella. Kai sitä vielä yhtä sun toista puuttuu, mutta huonekalut ainakin suurimmaksi osaksi on ostettu. Ja lamput. Ja matot, paitsi ei eteiseen. Verhoja ei oo vielä ollenkaan, mutta niillä ei ookaan onneksi niin kiire, kun on kaihtimet. Anttilassa näytti olevan Pimeät päivät tms. ja siellä oli tarjouksessa muun muassa pimentäviä verhoja. Sellaiset tarvitaan ehdottomasti makkariin, vaikka täällä on kaihtimet niin tuossa juuri ikkunan korkeudella on katulamppu, joka paistaa ihanasti suoraan meijän sänkyyn.
Pupuista sai taas viime lauantaina kantaa huolta oikein kunnolla, kun toinen päätti illalla alkaa oudoksi. Ei oikein osattu sanoa, milloin se oli viimeisen kerran syönyt ja tarjottaessa herkkuja, nekään ei maistuneet. Sitten se vain oli todella passiivinen ja hakeutu ihmeellisiin koloihin makoilemaan ihmeellisessä asennossa ja mahasta kuului pahoja ääniä ja se oli ihan kuin ilmapallo. Säikähdettiin sitten vähän kun tiedettiin, että se on saattanut syödä ties mitä, esimerkiksi maton hapsuja. Annettiin itse alkuillasta sille parafiiniöljyä, mutta se ei näyttänyt auttavan..
Myöhemmin soitettiin sitten Aistiin, kun siellä oli päivystys, mutta ei se tyttönen siellä paljon mitään osannut sanoa ja jotenkin tuli sellainen olo, että niillä ei olisi siellä ollut kaneille sopivia instrumentteja edelleenkään (kerran ollaan käyty vähän saman asian takia toisen kanin kanssa siellä päivystyksessä ja silloin ei ollut ja saatiin alennusta......) Sitten se hokasi että kuulutaankin oikeasti sen Viikin pieneläinsairaalan tms. piiriin ja käski mennä sinne jos jonnekin. Kattelin sitten netistä niiden sivuja niin jo pelkkä soittaminen sinne oisi maksanut tuhottomasti, reilu 2e min + pvm. Mitä hittoa??? Anteeksi vaan mut semmonen rahastuksen meininki että. Päätettiin sitten itse nesteyttää neitiä ruiskulla ja katsoa tilannetta aamuun (kello oli tässä kohtaa jo 03) vuorotellen heräten. Kuudelta kun mies oli noussut katsomaan niin oli pupu ollut ihan yhtä onneton kuin illalla, mutta kahdeksalta kun minä nousin, oli jo tilanne paljon parempi ja pupu söi tarjottua omenaa ja näkkäriä. Huh. Säikähdyksellä selvittiin taas. Onneksi.
Ja mitä laihdutusrintamalle kuuluu niin vaikuttaa siltä, että näillä epämääräisillä syömisillä paino oisi tippunut kilon verran! Eilen löysin yhdestä muuttolaatikosta vaa'an ja sellaista se näyttäisi. Jee, jos se on oikeasti niin.
Pupuista sai taas viime lauantaina kantaa huolta oikein kunnolla, kun toinen päätti illalla alkaa oudoksi. Ei oikein osattu sanoa, milloin se oli viimeisen kerran syönyt ja tarjottaessa herkkuja, nekään ei maistuneet. Sitten se vain oli todella passiivinen ja hakeutu ihmeellisiin koloihin makoilemaan ihmeellisessä asennossa ja mahasta kuului pahoja ääniä ja se oli ihan kuin ilmapallo. Säikähdettiin sitten vähän kun tiedettiin, että se on saattanut syödä ties mitä, esimerkiksi maton hapsuja. Annettiin itse alkuillasta sille parafiiniöljyä, mutta se ei näyttänyt auttavan..
Myöhemmin soitettiin sitten Aistiin, kun siellä oli päivystys, mutta ei se tyttönen siellä paljon mitään osannut sanoa ja jotenkin tuli sellainen olo, että niillä ei olisi siellä ollut kaneille sopivia instrumentteja edelleenkään (kerran ollaan käyty vähän saman asian takia toisen kanin kanssa siellä päivystyksessä ja silloin ei ollut ja saatiin alennusta......) Sitten se hokasi että kuulutaankin oikeasti sen Viikin pieneläinsairaalan tms. piiriin ja käski mennä sinne jos jonnekin. Kattelin sitten netistä niiden sivuja niin jo pelkkä soittaminen sinne oisi maksanut tuhottomasti, reilu 2e min + pvm. Mitä hittoa??? Anteeksi vaan mut semmonen rahastuksen meininki että. Päätettiin sitten itse nesteyttää neitiä ruiskulla ja katsoa tilannetta aamuun (kello oli tässä kohtaa jo 03) vuorotellen heräten. Kuudelta kun mies oli noussut katsomaan niin oli pupu ollut ihan yhtä onneton kuin illalla, mutta kahdeksalta kun minä nousin, oli jo tilanne paljon parempi ja pupu söi tarjottua omenaa ja näkkäriä. Huh. Säikähdyksellä selvittiin taas. Onneksi.
Ja mitä laihdutusrintamalle kuuluu niin vaikuttaa siltä, että näillä epämääräisillä syömisillä paino oisi tippunut kilon verran! Eilen löysin yhdestä muuttolaatikosta vaa'an ja sellaista se näyttäisi. Jee, jos se on oikeasti niin.
lauantai 12. helmikuuta 2011
Ärsytysten ärsytys.
Käytiin eilen illalla pikaisesti suomisoffassa ja jyskissä, josta mukaan tarttui petauspatja, joten yhden asian voi sitten viivata yli listalta.. Oltiin myös varattu liput Näin ystävien kesken -elokuvaan, mutta näytös oli vasta 22.45. Istuttiin sitten Hesburgerissa (söin vaan juustohampparin!) pitkään ja hartaasti odotellen leffan alkua. Siinä tuli sitten keskusteltua kaikennäköistä tulevaisuuden juttua kuten lainanotosta, häistä ja lapsista.
Puhuttiin myös mun ainaisesta väsymyksestä, pitäisi varmaan mennä taas käymään lääkärissä. Lääkärissä käyminen on vaan jotenkin niin turhauttavaa, kun tuntuu, että itse pitäisi jo olla diagnosoinut itsensä sinne mennessä.
Tänään pitäisi lähteä huonekalukaupoille tai vaihtoehtoisesti siivoamaan vanhaa asuntoa. Just nyt ei kiinnostaisi kumpikaan ja ärsyttää vaan ihan sikana. Vaan kun en tiedä mikä ärsyttää, tuntuu vaan et justiinsa räjähdän tähän ärsytykseen. Tosi kiva.
Puhuttiin myös mun ainaisesta väsymyksestä, pitäisi varmaan mennä taas käymään lääkärissä. Lääkärissä käyminen on vaan jotenkin niin turhauttavaa, kun tuntuu, että itse pitäisi jo olla diagnosoinut itsensä sinne mennessä.
Tänään pitäisi lähteä huonekalukaupoille tai vaihtoehtoisesti siivoamaan vanhaa asuntoa. Just nyt ei kiinnostaisi kumpikaan ja ärsyttää vaan ihan sikana. Vaan kun en tiedä mikä ärsyttää, tuntuu vaan et justiinsa räjähdän tähän ärsytykseen. Tosi kiva.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Laiska päivä ja (matka)haaveita
Viimein ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa purkaa liinavaatteita sisältäviä jätesäkkejä, kun eilen illalla mies viimein sai koottua ne sängyn alle tulevat laatikot, joihin niiden on tarkoitus tulla. Harmi vaan, että nyt huomasin, että ne laatikot on koottu väärin tai jotain muuta on pielessä, koska ne ei mene oikein sängyn alle. Se siis siitä purkamisesta.
Tämäkin päivä on mennyt ihan harakoille, oon ollut vain koneella, lukenut ja katsonut TV:stä muun muassa Amyn lailla (on muuten hyvä ohjelma!) ja Idolsin uusinnan.. Niin ja samalla raivonnut kaneille, kun ne edelleen luulee, että tuo olohuone on joku niiden yksityinen puuhamaa..
Olin paha ihminen ja söin "lounaan" sängyssä. Eilen kokeiltiin tuossa vieressä sijaitseva China man -ravintola ja omaa annosta jäi puolet ja sen sitten herkuttelin tänään. Täytyy muuten sanoa, että ihan huippuruokaa! Tuli vahvasti mieleen vuoden takainen Thaimaan reissu, jossa elin kaksi viikkoa lähinnä vain paistetulla riisillä ja lisukkeilla (ja banaanipannukakulla...). Lisäksi oon aina haaveillut juuri tuollaisesta mukaan otettavasta ruuasta, mikä tulee sellaisissa pahvipurkeissa, Gilmoren tyttöjen tapaan. Eilen sitten viimein toteutui tämä pitkäaikainen haave! Luulen, että meistä tulee tuon paikan kanta-asiakkaita. (Nytkin jo taas tekis mieli)
Tekis mieli myös päästä jonnekin etelän lämpöön, mutta tämän talven/kevään osalta jää kyllä matka väliin, kun tosiaan vuoden vaihteessa vaihdoin työpaikkaa ja loman sumpliminen olisi vähän liian hankalaa. Ollaan suunniteltu, että kesällä voisi mahdollisesti lähteä esimerkiksi Kroatiaan veljeni ja tämän tyttöystävän kanssa, jos vaan aikataulut yms. sopis yhteen. Tuntuu, että kesä vaan on niin kaukana ja viime vuonna Thaimaa ihastutti niin paljon, että oisin jo halunnut sinne uudestaan :/
Tämäkin päivä on mennyt ihan harakoille, oon ollut vain koneella, lukenut ja katsonut TV:stä muun muassa Amyn lailla (on muuten hyvä ohjelma!) ja Idolsin uusinnan.. Niin ja samalla raivonnut kaneille, kun ne edelleen luulee, että tuo olohuone on joku niiden yksityinen puuhamaa..
Olin paha ihminen ja söin "lounaan" sängyssä. Eilen kokeiltiin tuossa vieressä sijaitseva China man -ravintola ja omaa annosta jäi puolet ja sen sitten herkuttelin tänään. Täytyy muuten sanoa, että ihan huippuruokaa! Tuli vahvasti mieleen vuoden takainen Thaimaan reissu, jossa elin kaksi viikkoa lähinnä vain paistetulla riisillä ja lisukkeilla (ja banaanipannukakulla...). Lisäksi oon aina haaveillut juuri tuollaisesta mukaan otettavasta ruuasta, mikä tulee sellaisissa pahvipurkeissa, Gilmoren tyttöjen tapaan. Eilen sitten viimein toteutui tämä pitkäaikainen haave! Luulen, että meistä tulee tuon paikan kanta-asiakkaita. (Nytkin jo taas tekis mieli)
Tekis mieli myös päästä jonnekin etelän lämpöön, mutta tämän talven/kevään osalta jää kyllä matka väliin, kun tosiaan vuoden vaihteessa vaihdoin työpaikkaa ja loman sumpliminen olisi vähän liian hankalaa. Ollaan suunniteltu, että kesällä voisi mahdollisesti lähteä esimerkiksi Kroatiaan veljeni ja tämän tyttöystävän kanssa, jos vaan aikataulut yms. sopis yhteen. Tuntuu, että kesä vaan on niin kaukana ja viime vuonna Thaimaa ihastutti niin paljon, että oisin jo halunnut sinne uudestaan :/
torstai 10. helmikuuta 2011
Aamun ajatuksia
Eilen en ollut töissä, koska oli paha olo ja sama juttu tänään. Vähän kurjaa, mutta toisaalta saa ainakin nukkua.. Välillä tuntuu, että nukkuminen on ainoa asia, mitä ajattelen.
Jotain hyvää tuossa pahassa olossakin oli. Eilen en syönyt kuin rasiallisen viinirypäleitä, kevyt riisifrutin ja vähän suklaata ja mehua. Tänään aamulla maha tuntui niiiin littanalta:D Johtui varmaan aika paljon siitä, että eilen paha tuntui turvonneelta kun olin vetänyt sen rasiallisen niitä rypäleitä ja nyt ne niiden antamat nesteet poistui aamupissalla käydessä? Mutta mukava tunne silti! Harmi, ettei tuosta voi ihan muodostaa vakkariateriointia..
Kirjoittelin eilen vähän ylös, että mitäs kaikkea sitä näin alkuunsa tänne kotiin tarviikaan ostaa. Aina vaan on puhuttu ja tuntuu, ettei millään sitten kaupoilla muista kaikkea.
Listalla on ainakin:
Mitä tavaroiden purkamiseen tulee, niin edistystä ei ole tapahtunut.. Varmaan viikonloppuna mennään huonekalukaupoille ja tulee vähän selkeyttä tähän hommaan. Viikonloppuna pitäisi mennä puunaamaan myös vanha asunto. Siitä vasta hauskaa tuleekin, mutta pakko, koska muuten tulee ties mistä laskua perään.
Jotain hyvää tuossa pahassa olossakin oli. Eilen en syönyt kuin rasiallisen viinirypäleitä, kevyt riisifrutin ja vähän suklaata ja mehua. Tänään aamulla maha tuntui niiiin littanalta:D Johtui varmaan aika paljon siitä, että eilen paha tuntui turvonneelta kun olin vetänyt sen rasiallisen niitä rypäleitä ja nyt ne niiden antamat nesteet poistui aamupissalla käydessä? Mutta mukava tunne silti! Harmi, ettei tuosta voi ihan muodostaa vakkariateriointia..
Kirjoittelin eilen vähän ylös, että mitäs kaikkea sitä näin alkuunsa tänne kotiin tarviikaan ostaa. Aina vaan on puhuttu ja tuntuu, ettei millään sitten kaupoilla muista kaikkea.
Listalla on ainakin:
- tv-taso
- työpöytä
- laatikosto
- vaatekaappiin semmoisia säilytyshommeleita
- astianpesukone
- 2 työtuolia
- petauspatja
- ainakin 3 mattoa (olkkari (x 2?), keittiö, eteinen)
- verhoja (kettiö, olkkari, makkari (pimentävät))
- kattolamppuja (olkkari, keittiö, eteinen)
- roskakori
Mitä tavaroiden purkamiseen tulee, niin edistystä ei ole tapahtunut.. Varmaan viikonloppuna mennään huonekalukaupoille ja tulee vähän selkeyttä tähän hommaan. Viikonloppuna pitäisi mennä puunaamaan myös vanha asunto. Siitä vasta hauskaa tuleekin, mutta pakko, koska muuten tulee ties mistä laskua perään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)